Sukukokoukset

Pauliina Keltikankaan puhe "Suvun merkitys nuoren silmin" sukukokouksessa 14.10.2017

Ylistaro 2017

Mieleeni on painunut muisto syyskuulta 2008; Kauhavan kirkossa kaikui
kaunis Oskar Lindbergin virsi taalainmaan karjamajoilta. Sama virsi on kuultu
aiemmin ja tullaan varmasti kuulemaan jatkossakin.

Tuolloin 9-vuotta sitten osallistuin ensimmäisen kerran Hohenthalin suvun
sukukokoukseen. Muistan, kuinka ylpeilin seuraavana maanantaina koulussa,
kuinka minun suvullani on oma vaakuna ja kuinka olen osallistunut ihan oikeaan
sukukokoukseen.

Tähän väliin välitän asessorin ja sukuyhdistyksen perustajajäsenen, 95-vuotiaan
Lauri Korkealaakson lämpimät terveiset 70 vuotis juhlavuottaan viettävälle
sukuyhdistykselle. Lauri kertoo kirjeessään voivansa hyvin, kiitettävästi
työtään tekevien avustajien siivittämänä.

Minä synnyin vuonna 1998 perheeseen, kuopuksena Pekalle ja Marittalle,
lapsenlapsena Onnille, Lainalle, Eevalle ja Kaleville. Pikkusiskoksi
8-vuotiaalle Eveliinalle ja 6-vuotiaalle Karoliinalle. Siskon ja veljen tytöksi
5 enolle, 1 sedälle sekä 3 tädille. Serkuksi 23:lle. Nimekseni kasteessa sain
Pauliina Josefiina Keltikangas ja äitini puolelta kuulun Korkealaakson
sukuhaaraan.

Viidennellä luokalla, muiden ikätovereiden saadessa pikkusisaruksia, minusta
tuli 11-vuotiaana täti, kun Eveliina sai esikoisensa Linnean. Uusi rooli ja
pieni mustatukkainen vauva oli ihana, enkä voinut olla muuta kuin ylpeä tuosta
uudesta tittelistä. 13-vuotiaana tädin rooli kaksinkertaistui, ja 4 kuukautta
sitten sain suloisen kummityttöni Senjan.

Suunnittelin tätä puhetta kotona ääneen, jolloin 7-vuotias siskontyttöni Linnea
sanoi, että hän on kirjoittanut vihkoonsa jotain mitä voisin puheessa sanoa.
Vihkoon oli kirjoitettu näin: olipa kerran lauantai ja sukujuhlat ja siellä
laulettiin.

Muutama päivä sitten Linnea tokaisi minulle arjen keskellä, että isovanhempien
tehtävä on leikkiä lastenlastensa kanssa.

Silloin tajusin, että eivät lapsetkaan ensisijaisesti kaipaa uusia leluja, tai
matkoja huvipuistoihin. Lapset kaipaavat yhdessäoloa, leikkimistä ja mukavia
hetkiä - hetkiä joista syntyy muistoja, hetkiä joita voi vuosikymmentenki
päästä muistella.

Itse olen jo menettänyt kaikki isovanhempani, joten heistä en muista, tai
oikeastaan tiedäkkään paljoa. Kuvia katsellessa mieleen kuitenkin nousee
lämpimiä ajatuksia. Tuoksu mummon lihapullista, ilo leveästä, hampaattomasta
hymystä ja harmaista haivenista. Paljon olisi kyllä ollut kuultavaa ja paljon
olisi ollut kerrottavaa.

Viime sukukokouksessa Vetelissä tapasin entisen opettajani yläasteelta. Me emme
aiemmin tunteneet toisiamme - saatika tienneet olevamme sukua.

Sukumme on tiivis yhteisö, jonka perintö siirtyy sukupolvilta toiselle. Me
nuoret ja vähän vanhemmatkin saamme kuulla tarinoita historian havinasta
vuosikymmenten ja ehkä jopa satojen takaa, samalla ollen luomassa uutta.

Olen kiitollinen suvustani ja sen juurista - ja siitä, mitä kaikkea ne
pitävätkään sisällään.

On suku sitten se mihin synnytään, tai se minkä saa elämän varrella. Siitä
tulee tärkeä ja korvaamaton. Lämmin ja rakas. Tuttu ja turvallinen.

Jossain vaiheessa elämää sitä oppii ymmärtämään läheisten ihmisten merkityksen,
joku jo nuorena luonnostaan, joku vanhempana kantapään kautta. Jälkimmäisen
kokeneet voivat nuoremmille, elämästä ja kuolemasta tietämättömille
diplomaattisesti todeta, että silloin sen viimeistään ymmärtää kun sen
menettää.

Hektisessä elämässä se kuitenkin nopeasti tapaa unohtua. Kaikilla on niin
kiirettä. Töitä, väsymystä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia ja
kotityötkin pitäisi hoitaa. Välillä sitten tuntee syyllisyyttä siitä, että ei
ole läsnä, ei soita tai vietä tarpeeksi aikaa, samalla ajatellen että
kerkeäähän sitä myöhemminkin. Aina ei kuitenkaan kerkeä.

Muuttuvassa maailmassa mikään ei ole varmaa, eikä huomista tai omia rakkaitaan
tule pitää itsestäänselvyytenä. Olen saanut kasvaa ja kehittyä äidin ja isän
loputtoman rakkauden ja suojeluksen siivittämänä. Luottanut siskojen aina
saatavilla olevaan tukeen ja turvaan. Oli sitten rakkauden antaja tai saaja, se
tunne auttaa rakentamaan polkua tulevalle. Sen tunteen siivittämänä elämästä tulee
elämisen arvoista.

Pauliina Keltikangas

Hohenthalin sukuyhdistys 70-vuotisjuhlakokous 14.10.2017 Ylistarossa

Hohenthalin sukuyhdistys piti ensimmäisen sukukokouksensa 11.10.1947 Helsingissä. Sen jälkeen sukukokouksia on järjestetty kahden, kolmen vuoden välein. Ylistarossa kokous on pidetty aikaisemmin jo kaksi kertaa, vuosina 1966 ja 1996. Tänä vuonna olikin 70 –vuotisjuhlakokouksen vuoro!

Vuonna 1949 pidetyssä Vetelin kokouksessa päätettiin, että lokakuun 15. päivä on Hohentalien suku- tai perhepäivä, koska tuona päivänä suvun kantaisä Georg Hohenthal ja suutarintytär Margaretha Masekow vihittiin avioliittoon Königsbergissä, Saksassa vuonna 1649.

Yhdistyksen tarkoituksena on selvittää kornetti Georg Hohenthalin suvun vaiheita ja historiaa, vaalia suvun perinteitä ja edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta suvun jäsenten keskuudessa.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys mahdollisuuksiensa mukaan

- järjestää sukukokouksia, sukupäiviä, retkiä ja muita niihin verrattavia tilaisuuksia

- tukee sukua koskevaa tutkimustoimintaa

- kerää ja arkistoi sukua koskevaa tietoutta ja materiaalia sekä saattaa sitä jäsenten tietoon,sekä

- harjoittaa yhdistyksen tarkoituksen toteutumista edistävää julkaisutoimintaa

- toimii suvun muistomerkkien aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi .

Syksyllä 1766, 251 vuotta sitten, saapui ruotsalainen luutnantti Claes Jacob von Hohenthal Stralsundista Ylistaroon, vastaanottaakseen uuden virkansa Pohjanmaan jalkaväkirykmentissä. Kaikki Hohenthalin suvunj äsenet Suomessa polveutuvat hänestä.

Olimme siis kokoontuneet suvulle historialliseen paikkaan

Tällä kertaa juhlakokouksen ohjelma oli:

11.30 Tapaaminen vanhalla hautausmaalla suomalaisen sukuhaaran esi-isämme majuriClas Jakob Bogislaus von Hohenthalin muistokiven luona

Matti Kolehmainen kertoi henkilöstä ja laskettiin kukat muistomerkille

Vanhalta hautausmaalta siirryimmeYlistaron komeaan kirkkoon, jossa sopraano Olga Heikkilä lauloi Ave Marian ja Matti Kolehmainen säesti häntä.
Paikallinen opas esitteli kirkkoa ja sen sakastia.

12.30 Sen jälkeen oli ilmoittautuminen, tervetulokahvit ja pientä suolaista kokouspaikalla Ylistaron seurakuntatalolla.

13.00 Sääntömääräinen sukukokouksen jälkeen otettiin useita yhteiskuvia. Vuosikokousasioissa oli edellisen kauden toimintakertomus, tulevan kauden suunnitelmat sekä talousasiat ja uuden hallituksen valinta.

14.00 Kokouksen ja pienen tauon jälkeen sopraano Olga Heikkilä lauloi ja Matti Kolehmainen säesti häntä.

Matti Kolehmainen alusti KlaesHohenthalin elämänvaiheista.

Hohenthalin elämänvaiheista.Katsaus sukukokouksiin ja tervehdykset sukuyhdistykselle esitti puheenjohtaja TapioAaltonen. Liisa, Keijo, Juha, Arto ja Tuomas Partanen olivat lähettäneet sähkösanoman, muutoin tervehdyksenä olivat esittäneet Tellervo Aaltonen, Marianne Wargelin sekä Esko ja Kirsi Aho.

Paikalla oli neljä henkilöä, jotka olivat osallistuneet vuoden 1949 sukukokoukseen.

Dosentti Lasse Kangas alusti kirjasta Läpi harmaan kiven, kauppaneuvos Samuli Harima1879-1962.

Yhteislaulu ’Sininen ja valkoinen’ laulettiin Matin Kolehmaisen johdolla.
Kirsi Oksanen kertoi Suvun/sukulaisten löytymisestä.

Pauliina Keltikangas piti puheen ’ Suvun merkitys nuoren silmin’.

15.30 Ruokailu ja vapaa seurustelu. Jälkiruokana nautittiin suvun vaakunalla koristeltuja leivoksia.

Osallistujia oli arviolta noin 60

Tapio Aaltonen

Sukuyhdistys Hohenthal ry - Släkföreningen Hohentahl rf sukukokous Naantalissa 2014

Hohenthalien sukukokous pidettiin Naantalissa 30.8.2014 Ravintola Pohjakulmassa. Osallistujia oli yhteensä 30.

Sukukokouspäivä alkoi hautausmaalla, jossa paljastettiin Klas Emil Hohenthalin ja hänen vaimonsa Leonien muistolaatta. Laatta on kiinnitetty Leonien sisaren Hildegard Reichnitzin hautakiveen. Matti Kolehmaisen muistelupuhe Klas Emilin ja Leonien elämästä ja heidän lapsistaan antoi kuvan vahvoista yhteiskunnallisesti vaikuttaneista henkilöistä.

Eiri Hohenthal-Nylund ja Leonie Hohenthal- Antin laskivat kukat haudalle. Sukukokousvieraanamme oli myös Amerikasta Marianne Wargelin. Hän on Klas Emilin ja Leonien tyttären Thyran lapsenlapsi.

Hautausmaalta siirryttiin kokouspaikalle ravintola Pohjakulmaan, jossa nautittiin tervetuliaiskahvit ja katseltiin yhdessä vanhoja valokuvia ja muisteltiin edesmenneitä sukulaisia.

Kokouksen aluksi puheenjohtaja esitti osanoton toimintakauden aikana poisnukkuneiden omaisille ja toi kokoukseen osallistujille tervehdyksen Kim ja Marja-Liisa Hohenthalilta, Sam Hohenthalilta sekä Liisa ja Keijo Partaselta.

Kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi kaudelle 2015 - 2017 Tapio Aaltonen. Hallituksen muiksi varsinaisiksi jäseniksi valittiin; Matti Kolehmainen, Anne Hohenhal, Leila Hohenthal ja Vuokko Heikkilä-Kankkonen. Varajäseniksi valittiin; Timo Nylund, Sirpa Björk ja Sari Mattila.

Kokous valitsi yksimielisesti hallitukseen enemmän jäseniä kuin säännöt edellyttävät. Perusteluina olivat toimintakauden tulevat haasteet; suvun tietojen luovuttaminen kansallisarkistoon sekä seuraavan sukukokouksen valmistelu, joka on samalla 70-vuotis juhlakokous. Hallitusta kehotettiin myös kehittämään edelleen nettisivuja.

Sukukokous hyväksyi hallituksen esittämän sääntömuutoksen selvällä vaadittavalla äänten enemmistöllä. Seuraavat sukukokoukset tulee järjestää vähintään joka kolmas vuosi.

Toiminnantarkastajiksi valittiin Urpo Hoikkala ja Elina Louhelainen ja varalle Pekka Voltti ja Anja Vaara. Jäsenmaksun suuruudeksi toimintakaudelle 2015-2017 vahvistettiin 10euroa/hlö/vuosi, yhteensä 30 euroa/hlö. Jäsenmaksu laskutetaan vuosittain.

Kodikkaassa ympäristössä nautitun saaristolaispäivällisen jälkeen Marianne Wargelin kertoi hyvin mielenkiintoisella tavalla vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ja heidän elämästään Amerikassa ja vahvoista juuristaan Suomeen. Oli ihailtavaa todeta, että Amerikassa syntynyt Marianne puhui vähän suomea.

Ennen kotiinlähtöä Matti ja Taru Kolehmainen lauloivat dueton.

Aurinkoinen alkusyksyn sää saatteli sukulaiset kotimatkalle.

Vuokko Heikkilä-Kankkonen

Sukuyhdistys Hohenthal ry - Släkföreningen Hohentahl rf sukukokous Helsingissä 2012

Hohenthalien sukukokous pidettiin Helsingissä 11.8.2012 Kulttuurikeskus Sofiassa. Osallistujia oli yhteensä 31.

Ilmoittautuminen ja tervetulokahvit juotiin kulttuurikeskuksen aulassa, jonka jälkeen pidettiin varsinainen vuosikokous yhdistykselle varatussa kokoustilassa.

Kokouksessa valittiin puheenjohtajaksi kaudelle 2012 - 2014 Vuokko Heikkilä-Kankkonen. Hallituksen muiksi varsinaisiksi jäseniksi valittiin; Matti Kolehmainen, Eiri Hohenthal-Nylund, Tapio Aaltonen ja Veli-Matti Heikkilä. Varajäseniksi valittiin; Marja-Liisa Hohenthal ja Sirpa Björk. Toiminnantarkastajiksi valittiin Urpo Hoikkala ja Elina Louhelainen ja varalle Pekka Voltti ja Anja Vaara.

Jäsenmaksun suuruudeksi vahvistettiin 15 euroa/hlö.

Hallitukselle annettiin tehtäväksi kehittää nettisivuja, perustaa yhdistykselle FB-sivut ja panostaa sosiaaliseen kanssakäymiseen verkossa. Hallitus sai uudelleen tehtäväkseen järjestää sukumatkan Saksaan, koska kiinnosta siihen edelleen on.

Varsinaisen kokouksen päätteeksi oli ohjelmassa esitelmä Vetelin sukuhaaran henkilöistä, jonka oli lupautunut pitämään Esa Hohenthal, mutta sairastumisen takia hän oli estynyt. Matti Kolehmainen piti aiheesta hyvin mielenkiintoisen esitelmän, vaikka pahoittelikin lyhyttä valmisteluaikaa.

Tämän jälkeen meillä oli tilaisuus tutustua Pyhän Viisauden kappeliin, jota meille esitteli pappismunkki Mikael Nummela. Hänen johdollaan kuulimme myös musiikkia, jota esittivät Matti Kolehmainen, Taru Kolehmainen ja Eiri Hohenthal-Nylynd.

Sukukokouksen päätteeksi nautimme maittavan illallisen viihtyisässä ruokasalissa vapaan seurustelun merkeissä. Tunnelma oli hyvin vapautunut ja iloinen.

Vuokko Heikkilä-Kankkonen

Hohenthalien suku kokousti Lohjalla 2010

Sukuyhdistys Hohenthal ry:n sukukokous pidettiin Lohjalla 28.8.2010. Paikalle saapui 46 sukuun kuuluvaa henkilöä.

Ennen varsinaista kokousta osanottajat kerääntyivät alkuhartaustilaisuuteen Pyhän Laurin kirkkoon. Tilai-suus alkoi Matti Kolehmaisen uruilla esittämällä, Oskar Lindbergin säveltämällä kappaleella 'Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta', jonka jälkeen hän piti hartauspuheen. Yhteislauluna laulettiin "Maa on niin kaunis". Kirkon esitteli Taru Kolehmainen. Tilaisuuden jälkeen siirryttiin kokouspaikalle Kanneljärven opistolle, missä ilmoittautumisen jälkeen oli tarjolla maittava lounasruoka.

Varsinainen vuosikokous aloitettiin opiston tiloissa. Jäsenmaksun suuruudeksi kaudeksi 2011 - 2012 vahvistettiin 10 euroa / jäsen. Sukuyhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Erkki Vierimaa. Hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Matti Kolehmainen, Vuokko Heikkilä-Kankkonen, Eiri Hohenthal-Nylund sekä Marja-Liisa Hohenthal ja varajäseniksi Arto Ruohonen ja Elina Louhelainen. Tilintarkastajiksi valittiin Urpo Hoikkala sekä Pirkko Hohenthal ja varatilintarkastajiksi Markus Hohenthal ja Esa Hohenthal.

Muina asioina käsiteltiin seuraavia asioita.

Sukumatkan järjestäminen Saksaan jätettiin jo kolmannen kerran hallituksen suunniteltavaksi. Aiemmat suunnitelmat olivat kariutuneet sukuyhdistyksen jäsenten vähäiseen kiinnostukseen. Sukumatkan ajankohdaksi ehdotettiin syyskesää, matkaohjelmasta haluttiin tarkka suunnitelma ja jäseniä innostava mainos.

Hautamuistomerkin suunnittelu ja toteutus Klas Emil Hohenthalin ja Leonie Hohenthalin haudalle jätetään tulevan hallituksen tehtäväksi, mikäli se todetaan kuuluvaksi sukuyhdistyksen vastuualueeseen. Esille tuli myös kysymys hautamuistomerkkien hoidon vastuualueen rajanvedosta. Mitä hautoja sukuyhdistyksen tulisi ottaa hoitaakseen, mitkä haudat ovat historiallisesti merkittäviä ja miten vastuu jakautuu sukuyhdistyksen ja seurakuntien kesken? Asia jätettiin hallituksen selvitettäväksi.

Edellisen hallituksen kiitettävästä toiminnasta haluttiin erillismaininta liitettäväksi pöytäkirjaan.

Varsinainen kokous päätettiin. Seurasi kahvitauko, minkä jälkeen saimme seurata Matti Kolehmaisen laati-man mielenkiintoisen esitelmän Klas Emil Hohenthalin ja hänen puolisonsa Leonie Reichnitzerin elämästä. Lopuksi oli vielä tarjolla iltapalaa, minkä yhteydessä saimme kuulla Arto ja Risto Ruohosen esittämää musisointia. Tämän jälkeen kokousvieraat lähtivät kotimatkalle kukin omalle taholleen.

Esa Hohenthal

Hohenthalien suku kokousti Kauhavalla 2008

Sukukokous järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa Kauhavalla, koska Korkealaaksot täällä edustavat isona joukkona Hohenthalin sukua. Isoisämme Juho Samuli muutti Kauhavalle kansakoulun opettajaksi Karjanlahteen 1925 käsityönopettaja-puolisonsa Josefiinan kanssa. Sukunimi piti suomentaa, koska se oli edellytys 1906 viran vastaanottamiseen tuolloin.

Pojista Onni toimi maanviljelijänä Kauhavalla, Lauri asessorina Mikkelissä ja Martti kanttorina Kauhavalla.

Kuulakkaan kauniissa syyssäässä kokoonnuimme Kauhavan kirkkoon 6.9.08, jossa kirkkoherra Seppo Ruotsala ensin esitteli kauniin kirkkomme ja sen jälkeen hartaushetki aloitettiin Oskar Lindbergin Vanhalla virrellä Taalainmaan karjamajoilta, jolla perinteisesti sukukouksemme aloitetaan. Virren esittivät piikkiöläiset Risto ja Arto Ruohonen.

Kirkossa lauloivat lisäksi lohjalaiset rovasti, director cantus Matti Kolehmainen yhdessä opettaja-vaimonsa Tarun kanssa.

Kirkosta siirryttiin kunniakäynnille Uudelle hautausmaalle, jossa sukuhaudalla muistettiin suvun edesmenneitä jäseniä.

Runsaan lounaspöydän antimet nautittiin Ruotsalan monitoimihallilla, jossa myös oli virallisen vuosikokouksen vuoro.

Kokouksen jälkeen kapteeni Heikki Korkealaakso johdatti kokousväen tutustumaan Kauhavan Lentosotakouluun, jossa hän esitelmöi auditoriossa ja lentokonehallissa väkeä kiinnostavista ja keskustelua herättävistä asioista. Lentokoneet nähtyään väki siirtyi perinteisille munkkikahveille sotilaskotiin.

Autosaattueena ajettiin sitten Karjanlahteen otsikon "Suvun vaakuna ulko-ovessa lasityönä" houkuttelemana, jossa Helinä Korkealaakson runsas tiffanytyökokoelma sai ihastuksen huokauksia aikaan.

Iltaa jatkettiin hyvän ruuan parissa Ruotsalan monitoimihallilla, jossa palan painikkeeksi haitaria soitti Risto Ruohonen ja kitaraa Arto Ruohonen persoonallisten laulujensa ohella. Matti Kolehmainen kertoili lennokkaalla tavalla suvun Saksan ja Amerikan vaiheista; vaikka suku on vanhaa pohdiskelevaa pappissukua mahtuu mukaan ihmiskohtaloita arkisemmissakin elämänpyörityksissä, ja Matti Kolehmaisen kerronta sai huumorillaan väen naurunpurskahduksiin.

Kauhavalainen Riikka Korkealaakso lauloi erityisesti ruotsinkielistä kokousväkeä ilahduttavan "Vandaren" ja "Täällä Pohjantähden alla". Lopuksi nurmolainen Esa Hohenthal kertoi suvun lähihistorian vaiheista. Kokousväen yhteinen kommentti kiteytettynä oli, että Kauhavan kokous oli todella hyvin järjestetty ja onnistunut, josta kiitos kaikille mukana olleille.

Maritta Keltikangas

Sukukokous 2004

Hohenthalin sukuyhdistys piti sukukokouksen Kristiinankaupungissa lauantaina 16. lokakuuta 2004. Kokous aloitettiin klo 12 Siipyyn kirkossa (n. 40 km Kristiinankaupungista etelään) pidettävällä kaksikielisellä hartaudella. Lounasta ja virallista kokousta varten siirryttiin Kiilin kotiseututaloon Siipyyn Kiilinrantaan.

Kokouksessa olivat esillä sääntömääräiset asiat sekä mm. päätös toimenpiteistä sukuyhdistyksen rekisteröimiseksi ja sääntöjen ajanmukaistamiseksi.

Kokouksen jälkeen oli mahdollisuus tutustua mielenkiintoiseen Kiilin kotiseutumuseoon. Ohjelmassa oli myös käynti Siipyyn hautausmaalla, jossa sijaitsevat mm. kirkkoherra Klas Emil Hohenthalin ja eversti Veli-Gunnar von Hohenthalin haudat.

Siipyystä siirryttiin Kristiinankaupunkiin. Matkalla sinne käytiin vielä Margit ja Torvald Hohenthalin haudalla Lapväärtin kirkkomaalla. Klo 18 aloitettiin ohjelmallinen illanvietto Kristiinankaupungissa kahvila Irma-Lindassa, os. Läntinen Pitkäkatu 1. Historiallinen kaupunkitalo on ollut Margit ja Torvald Hohenthalin kotina. Illan isäntäparina toimivat Marja-Liisa ja Kim Hohenthal.